Tähän päivitykseen piti tulla runsaasti kuvia, mutta kuinkas sitten kävikään:) IsoEmäntä ja Apple ja Vuodatus ei osaa toimia yhdessä!

Hilppa ja pikkuemäntä 1,5v ovat melkoinen parivaljakko. Pääasiassa niillä menee keskenään oikein mainiosti. Pikkuemäntä tosin tykkäis kovasti pussata ja halia, joka sit taas välillä on liikaa Hilpalle. Hilpan ratkaisu on poistua paikalta tai hakeutua lähemmäksi IsoaEmäntää, joka pistää pikkuemännälle rajoja uusiksi:)

Hilpan mielestä parasta pikkuEmännässä on ehdottomasti ruoka: Aina kun pikkuEmäntä syö, Hilppa saa toimia imurina. Ja mikäs sen mukavampaa? Se tosin näkyi jossain vaiheessa myös Hilpan linjoissa ja taas tylsä IsoEmäntä on pistänyt pesuetta ruotuun...

PikkuEmäntä on myös saanut IsonEmännän avustuksella syöttää Hilppaa. Näin vahvistetaan PikkuEmännän asemaa laumassa tai sitten ei, kivaa se on kuitenkin molemmista ollut.

PikkuEmäntä on harjoitellut kovasti lusikan käyttämistä ja myös Hilppa on tehnyt sitä samaa. Nyt IsoEmäntä on vaan vaihtanut muovilusikan metalliseen, jos se metallikapulakin alkais tuntua houkuttelevammalta... Viimeaikoina syötöt on pitäny kahdesta syystäkin rajata: 1. PikkuEmäntä on oppinut niin omatoimiseksi, että syöttää Hilppaa pitkin päivää suoraan 30kg ruokasäkistä... linjat,linjat. 2) IsoEmäntä opetti PikkuEmännän piilottamaan Hilpan namuja etsittäväksi. Nyt niitä on sitten joka helkutin paikassa- isännän kumisaappaissa, terassin aluset täynnä, matot ja patjat erinäisiä muhkuja tulvillaan. IsoEmäntä on aivan hukassa, kun ei tiedä milloin se koira ruokaa saa ja milloin ei...

Toinen pesueen lempiharrastus on keppien heittely. PikkuEmäntä osaa heittää jo ainakin pari metriä. Toki H keppiä aina ensin IsolleEmännälle tarjoaa, mutta Pienikin kelpaa hätävarana. Ongelmana on vaan se, että PikkuEmännän sihti on kovin hukassa: välillä keppi on Hilpan päässä, välillä PikkuEmännän päässä, välillä vedessäkin.

PikkuEmäntä on myös varsin luova ja tykkää siis kovasti pussailuista ja haleista. Yksi päivä IsoEmäntä teki hommiaan ja olohuoneesta kuului vain säännöllisin väliajoin toistuva kikatus: PikkuEmäntä oli huomannu, että jos pään vie tarpeeksi lähelle Hilpan päätä, niin Hilppa nuolasee. Varsin nopeasti PikkuEmäntä tajusi myös, että jos suun pitää ammollaan tämän toiminnon yhteydessä niin saa... kyllä: kielarin. Tässä vaiheessa IsoEmäntä oli tylsä ja lopetti PikkuEmännän raivopuuskan saattelemana leikin... 

HIlppa on myös muiden Pienten kanssa oikein sopuisa ja mainio. PikkuEmäntä on kovin helppo, kun se on koko ikänsä tottunut HIlpan kanssa olemaan, muiden kanssa joutuu vähän kuitenkin varomaan. Koira on aina koira, vaikka sen PIkkuEmännällä kouluttais...

Hilpan tärkeyttä osoittaa hyvin se,  että kun PikkuEmäntä oli päivän Isoista erossa, niin ensimmäinen sana kotiin tullessa oli HIlppa, tai "HIIPPA", kuten PikkuEmäntä asian ilmaisee. Iltapusut käydään antamassa ensin Isännälle, sitten Isolle Emännälle ja lopuksi Hilpalle. AINA. Aamulla useimmiten ensimmäinen sana on HIIPPA. Että näin meillä. IsoEmäntä luulee, että se jää tässä suhteessa vielä kakkoseksi kun aika vielä jonkun verran vanhenee...