Lauantaina oli sitten kauan pelätty mätsäripäivä. Tuloksena punainen nauha, muttei sen kummempaa sijoitusta. Tuomarin lyhyt kommentti: terverakenteinen ja iloinen koira... Kotiin tuomisina oli paljon kokemuksia ja hyvä fiilis- sekä kamala väsymys niin minulla kuin Hilpallakin!

Parasta päivässä oli se, ettei Hilppa luonut itselleen "karkuun"paniikkia koko aikana. Häntä syvällä koipien välissä ensimmäiset 15 minuuttia, mutta sitten jo hieman rennommin;) Koirakaveri Viiman kanssa oli hyvät leikit ja kehien välissä Hilppa ehti sikeästi nukahtaa omaan häkkiinsä. Ei siis hirveätä stressiä tuntunut koiralla olevan;) Kaikkia ihmisiä olisi pitänyt päästä tervehtimään ja heti jos päästin hihnaa vähän löysemmälle, niin Hilppa löytyi jonkun muun jaloista- kerran jopa oli ehtinyt hypätä n. 5 vuotiaan pojan syliin ja nuoli pojan kasvoja kun käännyin katsomaan- ehkä pitää olla hyvillään, ettei pelkää ihmisiä. (Jos olisin negatiivinen, voisin tietty vähän miettiä tuota tapakasvatuksen onnistumista... onneksi olen positiivisella tuulella).

Otin Hilpalle mukaan nakkeja, joka sitten kostautu siinä, ettei kehässä tuomari kiinnostanut ollenkaan. Lisäksi turpa oli kyllä nakkikädessä kiinni ihan koko ajan! Seuraavalla kerralla jotain vähemmän hyvää... Hampaiden katsominen ei ollut Hilpasta kivaa, mutta ei siitä minkäänlaista ongelmaakaan tullut. Myös pöydällä olo sujui nakkikättä tuijotellessa. Raviaskelia Hilppa näytti muutaman, muutoin kävely oli kyllä yhtä pomppimista ja laukkaa. Myöskään seisominen ei ollut kivaa- samassa tilassa ollaan käyty pentukursseilla ja Hilppa jotenkin automaattisesti otti kontaktin istuen maassa... Seisomisharjoittelu on jo aloitettu ihan alusta- naksuttimen kanssa tällä kertaa;)

Pöydällä ihan rauhallisesti- "antas jo sen nakin"

 

Ja kävelyssä hetkittäin näin hyvä kontakti (nakkiin;)

Ja seisomista tuettuna kun ei muuten pysynyt paikoillaan;) Häntä jostain syystä tiukasti taas koipien välissä, mielestäni Hilppa oli välillä vähän iloisempikin!

 

Tavattiin reissulla myös lähellä asusteleva koikkerityttö Pimu, jolla ikää 10 kk (?). Vierekkäin seisovat tytöt todisti kyllä sen, että Hilppa on melko vankka ja roteva- varsinkin ollakseen 4kk ikäinen narttupentu;) Vaikka korkeutta Hilpalla oli vielä hiukan vähemmän, niin muuten oli kyllä urosmainen pieneen ja sievään Pimuun verrattuna! Varmaan tulevaisuudessa paukutellaan kaikkia kokorajoja! Lisäksi oli jännä nähdä miten erilaisia voikaan koikkerityttöjen kasvot olla- Hilpalla pyöreyttä ja täyteläisyyttä, Pimulla enemmän kulmikkuutta!

Loppuviikolle on tiedossa taas muutamia koiratreffejä. Saa Hilpankin välillä väsytettyä;)