Aikaa on taas vierähtänyt. Ja Hilpasta on tullut iso. Virallisesti puoli vuotta on täytetty ja käytöksessä se ei näy mitenkään. Ehkä hieman murkkuikää on tulossa- asiat tehdään jos sattuu huvittamaan ja jos palkinto on riittävä;)
Viikonloppuna Hilppa taas oli pienessä stressikylvyssä. Ja hyvin selviytyi! Ensin neiti joutui "hoitoon" ja oli ensimmäisen yönsä erossa isäntäväestä -toki turvallisen ja hyvän koiraihmisen luona. Paikka oli Hilpalle entuudestaan täysin vieras ja vain puoli tuntia ehdittiin itse olla paikalla ennen poislähtöä. Vähän jännitti itseäni miten homma sujuisi! Lähtöhetkellä Hilppa kuitenkin huomasi vaan "hoitotädin" kädessä olevan luun ja jäi sen kummempia miettimättä ihan nätisti seurailemaan hoitotädin touhuja. Seuraavana päivänä meitä tultiin tervehtimään ihan innolla, mutta hoitotädiltä saatu hirvenjauhenliha oli sen verran hyvää ollut, että taisi tyttö tuumia jäävänsä sinne mieluummin... Neidissä ei ole sitten tippaakaan kooikerin "varautuneisuutta vieraita kohtaan" tai "isäntäväkeen kiintyvyyttä"!
Noh sitten vietiin koko porukalla Hilppa uimaan. Hiekkaranta, kolme ihmistä vedessä ja iki-ihana sulilla täytetty dami voittivat vesipelon! Hienosti ui, tosin ei hirveästi innostunut jos ei nyt sitten karkuunkaan juossut- katseli meitä siihen malliin, että ois tuolla maalla vähän mukavampaa...
Vielä yksi yö mökillä ja sen jälkeen olikin ihan järkyttävän väsynyt koiraneiti. Aamuyön heräilystä ei ollut tietoakaan, niin sikeästi veti koko yön hirsiä!
Meillä siirrytään myös pikkuhiljaa aikuisten koirien ruokaan. Hilppa on lopultakin saanut linjojaan vähän takaisin ja nyt on hitusen enemmän uskallettu ruokaakin antaa. Edelleen on kyllä varsinainen ahmatti!
Agilityssä muut houkuttelee koiriaan vauhtiin erilaisilla kikoilla. Minä yritän saada Hilpalle vähän jarruja, että ehdin ohjatakin. Kepit alkaa mennä jo hyvin pienellä käsiohjauksella ja keinusta (ja muista kontakteista) tuli välittömästi suosikkieste, kun neiti tajusi, että sieltä matkalta voi löytyä herkkua... Keinu pääsi jo kerran laskeutumaan melko varomattomastikin, mutta ei mitään reagtiota aiheuttanut koirassa... lisäksi renkaaseenkin on jo ehditty liian läheltä hyppäämään niin, että rengas osui melko ikävästi koiraan... no heti perään uudestaan, eikä mitään traumoja tuohon kaveriin tunnu jäävän... Ongelmana agilityssä olenkin minä, jolle vasemman käden ohjaus on aivan mahdotonta ja muutoinkin oma keho tuntuu olevan vauhdin tiellä...
Ukkostakin ollaan kuunneltu. Eikä siihenkään mitään reagointia;) Tosin ihan päällä ei ole onneksi vielä sekään mörkö käynyt...
Lintujahtiin Hilppa lähti viimeviikolla innokkaasti, mutta palautu heti käskystä takasin... huolimatta siitä, että hirveä vauhti oli päällä ja selkeästi jo metsästysvietti puski pintaan! Olin hieman yllättynyt siitä käännöksen nopeudesta, jolla tyttö lähti takasin tulemaan... Muut koirat ja pikkulapset on sen sijaan aivan vastustamattomia ja hetkittäin korvat ovat jonnekin hävinneet!
Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihana ja mahdottoman sopeutuvainen neiti! Kuvia saan kunhan kameran jostain kahden asunnon väliltä löydän;)
Kommentit