Aivan fantastinen ensimmäinen päivä agilityliiton kesäleirillä! Keli siunasi (okei, koirilla oli vähän tukalaa), seura oli parhainta ja leirin koulutukselliset tavoitteet (meille) täytettiin jo ensimmäisenä päivänä! Voisko olla parempata?

Ensin vähän kuulumisia menneiltä kuukausilta: Hilppa piti juoksunsa touko-kesäkuussa. Sellainen 10kk oli juoksuväli, eikä harmita yhtään. Juoksujen jälkeen H on menettänyt viimeisimmänkin kiinnostuksensa leikkiä muiden koirien kanssa- heti räsähtää, jos joku (tutumpikin) tulee lähelle. Ei käy päälle, mutta hampaat lonksaa. Ehkä tähän on vaan totuttava...

Agia ollaan harrastettu 1-2krt/vk. Tekniikkaa olen saanut itselleni paljon lisää, mutta H on kerta kerralta vain hidastunut. Aloin jo luovuttaa koko koiran kanssa ja jälleen kerran hiipi ajatus lopettamisesta päähäni (kun ei kerta ole koiralla kivaa, niin miksi jatkaa?)

Nyt viikonlopun agileirin tavoitteena olikin löytää H:lle taas motivaatiota, iloa ja halua tähän touhuun. Oltiin jo etukäteen ilmottauduttu "motivaatio-klinikalle", jossa tarkoitus oli nimenomaan saada vireystilaa hallintaan... Jo heti päivän eka koulutus paljasti miljoonia virheitä omassa tekemisessä. Niitä on listattu tähän alle lähinnä omaa muistia virkistämään (sitten kun seuraavan kerran joku  mättää...)

1. Koira ON koulutettava leikkimään. Koulutuksen pääpaino on siinä, että koira lähtee jahtaamaan esinettä, saa sen, retuuttaa sitä ja voittaa sen. Pikkuhiljaa taistelua pitkitetään, tilannetta vaikeutetaan ja koira joutuu työskentelmään enemmän lelua varten. Tässä meidän suurin virhe oli vauhdissa: H ei innostu lelusta, joka pyörii sen edessä. Sen sijaan se innostuu lelusta, joka JUOKSEE karkuun ja LUJAA! Pelkästään tällä sain tosi paljon potkua H:n koneeseen. Heitetty lelu ei myöskään vielä toimi H:lle saaliina... se pitää ensin OPETTAA leikkimään, saalistamaan karkuun juoksevaa lelua, maahan laskeutunut leluhan on sille ihan kuollut. (tähän väliin täytyy todeta, että omaa jääräpäisyyttä saa syyttää siitä, ettei tätä ole aiemmin meillä tehty: on ehkä joku ja joku muukin joskus sanonu, että leikkimistä pitää opetella...) Koiran leikeissä on myös parempi, ettei vedä koiraa narun jatkona, vaan että koira vetää sinua... 

2. Kun koira on oppinu leikkimään, sitä voidaan virittää (ennen radalle menoa tms) sopivaan vireystilaan siten, että koiran annetaan nähdä lelu, ehkä hieman koskeakin, muttei pitkäksi aikaa jäädä leikkimään. Koiralla pitää siis radalla olla jotain tavoiteltavaa (lopussa odottava lelu...), jos se on saaliinsa tappanut jo ennen suoritusta, niin mitä varten se pinkois?

3. Jos vireystila meinaa mennä överiksi, voi koiraa harjoituttaa siten, että kesken leikkimisen käsketäänkin sen äkkiä istua, jonka jälkeen taas lyhyt leikkihetki ja salama-istu-käsky ja taas leikkiä ja...

4. Elä ikinä palkkaa koiraa vaan siitä kentällä "lojumisesta". Koskee tilanteita, joissa kouluttaja ohjaa sinua ja kuin puolihuolimatta nakkikäsi palkkaa koiraa ilman mitään toimintoa...

Toiset tämän päivän harkat oli 8h odottelun (+30 astetta) jälkeen ihan normit aksatreenit. En hirveesti näistä odottanut, kun leikkiä ei ole vielä ehditty opetellakaan. Sanoin alussa, että meillä on motivaatio-ongelmia ja viiden (laiskan) esteen jälkeen kouluttaja keskeytti koko homman: "jos et saa virettä paremmaksi, niin lopettakaa tähän"... Siinä sitten otettiin lelu esille (makupaloillahan olen normisti palkinnut) ja ruvettiin juoksee karkuun. Yllättäen H jaksoikin lähteä mukaan ja lopputreeni keskityttiin siihen, että 2-3 estettä lelu koko ajan kädessä, sen jälkeen koiran annettiin saada "saalis" kiinni, lyhyt veto, "IRTI" -käsky ja samantien 2-3 estettä ja koko leikkihomma alusta. TOIMI! Ensimmäistä kertaa lähes vuoteen H oli innoissaan, se kiihdytti vauhtiaan ja meillä molemmilla oli kivaa. Oli ihan turha yrittää keskittyä omaan ohjaukseen, mutta se ei nyt ollutkaan se pääasia. Toisen kerran radalle mennessä kouluttaja sanokin, että meette vaan niin suoraa kun pääsette, ohjauksella ei ole nyt väliä. H toimi tosi hyvin ja päivä oli kuitenkin ollu pirun rankka.

Huomenna on leirin toinen päivä, ja jos anti on edes puolet tämänpäiväisestä, olen ihan järkyttävän onnellinen. Ja luulen, että H:kin on. Matkalla takaisin kotiin pohdin, että viimekuukaudet aksa on H:lle varmaan ollu tosi tylsää: saalisviettiä en ole osannut lainkaan hyödyntää (vaikka luulin niin) ja nakitkin se on saanut paljon helpommalla tokoillen (tai etsien niitä maasta)...

Täytyy tässä sanoa, että kepitkin meni jälkimmäisissä treeneissä loistavasti (itsenäisesti), kun vaan koiran oli saanut ensin vireeseen...

Tästä on hyvä taas ponnistaa. En ehkä ihan vielä lopetakaan... Ja toisaalta: eikö ekan koiran kanssa ole lupa mokailla?

(Videoitakin koulutuksesta on. Jos niissä on jotain järkeä, niin yritän laittaa ne tänne omaksi muistutukseksi ja teille muillekin katsottavaksi)