Keskiviikkona päästiin agiliitämään loistavassa kooikkeriseurassa: Mukana Tico, Shanti, Dina ja Hilppa. Dina oli siis meidän vierasvahvistus Tampereelta ja melkein samantien kun näkivät Hilpan, tunnistivat tytön Ollin siskoksi... Ja kuulemma agikentälläkin meno on hyvin samanlaista (josta olen enemmän kuin tyytyväinen, Olli on huippu!)

 

Pitkästä aikaa kokeilin keppejä käsiohjauksessa ja hyvinhän se meni- ensimmäisen kerran... tytöllä on niin kovat menohalut, että jo toisella kerralla aletaan oikoa ja mennään vain jokatoinen väli... Muuten meno kentällä oli mukavan iloista ja hauskaa. Ohjata en edelleenkään osaa YHTÄÄN ja kuulemma meno on ohjaajan taholta melko suurieleistä...

 

Palmusen Hennan ottamia kuvia (kiitos niistä Hennalle!):

 

 

 

 

Hilppa liehittelee ja Shanti kukkoilee:

 

 

Hilpassa parasta on se, ettei sitä tarvitse vetää perässä. Neidillä on vauhtia ja menohaluja, kunhan vaan palkkaus on oikeanlaista ja riittävää...

 

Tänään sitten oltiin koirakoulu Napakan kentällä tekemässä hyvin helppoa rataa. Mukana oli "muistuttelemassa" sisko kääpiösnautserinsa kanssa- Heillä edellisestä agikerrasta on 2,5 vuotta... Siihen nähden heidän meno oli vauhdikasta ja älyttömän innokasta!

 

Keli suosi meitä tänään (+15 astetta, pilvistä) ja meno oli sen mukaista: Hilpalla oli hirveä hinku esteille. Napakan ohjaajalta sain vinkin palkata koira kepeillä joka välistä... Yksinkertaista, mutta kun ei itse tajua, niin ei... Kerrasta alkoi menemään loistavasti ja Hilppa oikein hinkui eteenpäin... Meni jo täysmittainen pätkä ja siitä innostuneena aloin taas palkata vain keppien päähän- Virhe, Hilppa taas otti vauhtia ja meni vaan jokatoisen:) Eli malttia, malttia!

Hirveän tyytyväinen olen tuohon koiraan! Siitä on kuoriutunut oikea agiliitäjä puolessa vuodessa! Menee esteitä omatoimisesti ja kun jättää odottamaan, hiipii perässä... Josta olen hirveän tyytyväinen, koska vielä viime keväänä kaikki esteet oli ahdistavia ja pakkomaisia!

Lopuksi otettiin hyppy, putki, hyppy, hyppy, hyppy -suoraa ja palkka viimeisen hypyn jälkeen. Tehtiin niin, että minä jäin putken taakse ja Hilppa meni loppupätkän aivan itse! Irtoaa!

Ollaan ilmottauduttu Napakan tekniikkakurssille, joka alkaa elokuussa! Aika kovat odotukset on, että saisin omaa ohjaamista järkevämmäksi siellä! Yritetään myös päästä kentälle omatoimiharjoituksiin mahdollisimman usein, jotta nuo meille vaikeat esteet (kontaktit ja kepit) saatais varmemmiksi ja pikkuhiljaa paremmiksi!

Mutta: oikein toiveekkaana odotan ensi kesää ja toivon, että kisaaminen päästään silloin aloittaa! Nyt näyttää hyvältä...