... varsinkin agikentillä!

Eilen ja tänään yhteensä neljä starttia Joensuun mämmikarkeiloissa. Saaliina yksi luva, kaksi "melkeinnollarataa" ja yksi aivan kauhea räpellys. Lisäksi taas paljon ymmärrystä itsestä ja koirasta. Viimeisin ehkä tärkein anti kisoista!

Eka rata toi meille myös sen ainoan luvan. Rata oli periaatteessa TOSI helppo, pelkkää suoraa ja oliko kaksi puolenvaihtoa. Se tekikin radasta niin kovin haastavan monelle koiralle: putken jälkeen olevan pöydän yli oli helppo liukua ja keinu kolmen hyppyesteen suoran jälkeen meni monella liitelemällä yli. Meillä pöytä on niin älyttömän varma, etten siitä uskonutkaan tulevan mitään ongelmaa. Kaarrokset meni vähän pitkäksi ja H:n vauhdissa oli taas toivomista- kuitenkin aika riitti siihen LUVA:an ja toiseen sijaan PYRY:n (Wishdecoy River Olivia) jälkeen. Pyry teki TOSI hienon radan. Kolmaskin palkintopallilla oli kooikkeri kun Preety (Mattson's Preety) oli kolmas- harmittavalla 0,03s yliajalla! Aika jäi tosi paljon harmittamaan, varsinkin kun radalla tosiaan oli se ilman piipparia oleva pöytä...

Toinen eilisen rata oli jo ykkösluokan radaksi hieman hankala, mutta se meni kuitenkin virheettömästi lukuunottamatta Hilpan äkillistä pysähdystä ennen yhtä hyppyestettä- H alkoi vauhdista haistelemaan jotakin. Jälkeenpäin tajusin (muiden kertomana) sen, että oma jännitys saa H;n varoilemaan ja hidastelemaan... ja tottahan se on, että harjoituksissa melko nopea koira hidastaa kisoissa vauhtinsa 1/3 ja meillä on tekemistä niiden ykköstenkin ihanneaikojen kanssa. Sinänsä nollaradan missaus ei minua juuri harmittanut, mutta se harmittaa, että paineistan H:n niin kovasti...

Tänään tavoitteena olikin sitten mennä pitämään hauskaa. Eka rata oli hankalahkon oloinen, mutta radalla tutustuttaessa sitten kuitenkin tosi kiva: paljon perusjuttuja, valssia, takaaleikkausta yms, muttei mitään sen kinkkisempää. Rata meni vireenkin puolesta ihan jees, mutta harmittava (ja meille nykyisin epätyypillinen) keppivirhe vei meidän toisen luvan... ja rehellisesti sanoen ei harmita yhtään! Tsemppasin ja pysyin kohtuullisen tyynenä vaikka jännitinkin ihan ketusti (taas). Kolmanneksi kuitenkin- reilulla yliajalla, mutta keppien korjaaminen alusta asti selittänee sen.

Tuolla radalla myös huomasin, että H ei kestä ollenkaan miun äänen korottamista- pari kertaa jouduin korjaamaan (TÄNNE!) kun H meinasi karata kontakteille ja joka kerta vauhtia joutui hakemaan uudestaan... PItää siis keksiä joku muu luoksetulokäsky kisoja varten!

Toinen tämän päivän rata oli jo alusta asti ykkösten radaksi aika haastava. Hankalia lähestymiskulmia ja muita esteitä tosi herkällä houkuttimena. Onneksi ei tarvinnut hirveästi radan vaikeutta miettiä, kun H jo toisella esteellä alkoi nuuhkimaan maata. Sitä ei kiinnostanut yhtään pätkän vertaa. Tuloksena kolme kieltoa ja niiden seurauksena hylly. Muuten rata meni virheettä- mutta siis TAJUTTOMAN hitaasti!

Tuota viimeistä rataa jäin miettimään tosi paljon. Ei ole kovin mukava tehdä, kun koiran vireestä ei ole pienintäkään hajua. Ja tosiasia on se, että H menee harjoituksissa ihan tosi hyvää - jopa kolmosiin asti riittävää- vauhtia, mutta kisoissa diesel hirttää päälle ja vauhti on nolla. Viimeistään kotiin tullessa kuitenkin syykin oli selvä: ihana H oli jumalattoman väsynyt. Se ei IKINÄ nukahda kerjätessään ruokaa kinkkulautanen nenän edessä, mutta tänään kävi niinkin. Nyt se jaloissa lojuu aivan tajuttomana. Eikä ihme: pelkästään neljä starttia rasittaa ja lisäksi meillä on nyt vieras koira kylässä (jonka kanssa H ei tule ollenkaan juttuun ja joka siis rasittaa H.ta varmasti läsnäolollaan) ja lisäksi H vietti koko päivän meidän kanssa pihahommissa keppejä hakien...

Mietin myös, että onkohan H:n jatkuva alisuorittaminen kisoissa ihan väsymystä? Normaalisti treeneihin lähdetään pitkän yksinolo(arki)päivän jälkeen ja kisoissa ollaan aina viikonloppuisin touhukkaiden päivien jälkeen... mene ja tiedä, siihen pitää kuitenkin nyt panostaa...

No ykkösissä jatketaan siis vielä ja se on kyllä meille ehdottoman oikea paikka! Ratoja on videoitu Anniinan toimesta ja toivottavasti saan ne pian myös tänne linkitettyä!

Loppuun vielä maininta siitä, että H:sta saisi kyllä mainion tokokoiran- jos itsellä siihen riittäisi into... Vaikka neiti oli tosi väsynyt ratojen jälkeen, niin palkintojenjakoa odotellessa se teki lähes virheettömästi alokasluokan liikkeet peräjälkeen- häntä heiluen ja innosta puhkuen. Pitäisi nyt vaan itse motivoitua siitä...