Pitkästä aikaa kuulumisia päivitellään. Omien kiireiden (tekosyy) takia on jäänyt vähän vähemmälle!

Hilpasta on tullut aikuisen kokoinen koiraneiti. Ikääkin on kohta 8kk ja ensimmäisiä juoksuja odotellaan... Painoa on 9kg ja neiti on hyvässä kropassa -minusta ei siis lihava, eikä liian laihakaan.

Vähän epätarkka kuva, mutta vartalo näkyy hyvin;)

Sen sijaan henkinen puoli ja kaikki koulutukset ovat ottaneet kesällä takapakkia. Liekö lähestyvä juoksu vai muu uhmaikä menossa, mutta korvat toimivat vain sillon kuin sattuu huvittamaan. Lisäksi nenä vie kyllä pientä koiraa mennessään, eikä hyvien tuoksujen satossa jaksa aina kuunnella! Agilitytreenit keskeytettiin kesällä, kun Hilppa pari kertaa löysi kentältä ihania, IHANIA tippuneita makupaloja ja tämän jälkeen tyttöön ei saanut kentällä kontaktia enää ollenkaan. Nenä maassa viiletti menemään periaatteella "mitä nopeammin ja kauemmaksi, sitä enemmän herkkuja löytää..." Pari kertaa yritin koiran kanssa harjoitella, mutta siinä meni hermot sekä minulta, että myös koiralta, niin jätettiin sikseen. Käytiin yksinään harjottelemassa muutamia esteitä, mutta siinäkin joutui ensin lyhyessä hihnassa odottamaan, että neiti haki itse kontaktia ja sitten nopea esteen suoritus ja taas hihnaan... Irrallaan tyttö lähti heti käsistä...

Juuri kun olin luopumassa toivosta kokonaan, muutettiin takaisin Kuopioon. Mikä lienee muutoksen aiheuttanut, mutta eilen kokeiltiin ihan huvikseen tokoa (ensimmäistä kertaa 1,5kuukauteen) kentällä. Seuraamisasento oli niin hieno, että kokeilin myös liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Ja jäin suu auki katselemaan, että sinne se koira käskystä jäi... maahan ja seisomaan! Se ei ole IKINÄ aiemmin noin hyvin ilman "lämmittelyä" sujunu...

No tokon alkeisluokasta puuttuu vielä täysin estehyppy ja odottaminen onnistuu häiriössä 30 sek... niitä harjoitellaan, kun ikää ja kärsivällisyyttä tulee lisää!

Tänään tyttö yllätti vielä uudemman kerran: otin kunnon kontaktiin kun metsälenkiltä tultiin urheilukentälle- Yllättäen yleensä tyhjällä kentällä oli pesäpallonpelaajia vain 3m päässä. Yleensä ihmisille perso koiratyttö pysyi kuitenkin koko ajan kontaktissa, eikä hihnaa tarvinnut käyttää... sivusta vaan ohi ja hirveät kehut päälle! Harjoiteltiin vielä kentän reunalla seuraamistakin, kun kerta oli kerrankin hyvät häiriöt mukana- hienosti meni nekin!

Uimaan Hilppa menee kepin perässä nyt jo mielellään. Keppihullu siitä on muutenkin tullut ja pikkuhiljaa alkaa keppi löytää tiensä käteen asti. Tosin erillinen "käteen" pyyntö pitää kyllä antaa. Heitettyä keppiä se etsii vaikka puol tuntia ja lopulta tuo (hajun perusteella) aina oikean kepin takaisin. Nyt kun saisi vielä sieniä, niin vois alkaa sienikoiraa kouluttamaan...

Hullunkiilto silmissä keppiä hakemassa;)

Viikonloppuna suuntana on Joensuun näyttelyt, joissa olis tarkotus molempina päivinä pentukehässä pyörähtää. Näyttelyjä ei olla taas harjoiteltu yhtään, joten täysin arvoitus on, että miten menee... Kiva kuitenkin nähdä muita kooikkeri-ihmisiä!

Hilppa harjoittelee saappaanheiton mm-kisoja varten...

Ja tavaramerkkinä korvan kääntyminen väärinpäin...

Hilppa toivottelee kuitenkin kaikille tutuille ja lukijoille aurinkoista loppukesää ja jää itse odottelemaan juoksuja!