... Ainakin sen, ettei minusta tule ikinä ulkomuototuomaria;)

Lähdettiin Kuopiosta lauantaina hyvissä ajoin ajelemaan kohti Tamperetta. Mukana menossa Hilppa ja iki-ihana Viima omistajineen! Majoituksen reissulle oli ystävällisesti tarjonnut Viiman poppoo, ja tarkoitus oli nukkua (nimenomaan tarkoitus) kaksiossa kahden "paitajapeppu" pennun, kahden kissan ja kolmen ihmisen voimin. No tarkoitukseksihan se nukkuminen jäi- Hilppa, jolla ei aiemmin ole ollut sopeutumisvaikeuksia mihinkään, kävi ihan ylikierroksilla ja 2.30 (yöllä) oli todettava, että meidän on parempi Hilpan kanssa siirtyä nukkumaan parvekkeelle- edes joku saa unta;) Siinä sitten koisittiin makuupussissa Hilppa minun kainalossa kiinnipidettynä. Yhteensä neljä tuntia "unta", jonka aikana oli Hilppa jatkuvasti heräili ja yritti päästä kainalosta karkuun kissoille ikkunan läpi haukkumaan!

Yön mittaan ehdin miettiä Hilppaa pitkänkin tovin. Turkki oli ollut mielestäni jo pari viikkoa "aivan kamala", maskuliinisuutta tytössä riitti minusta myös muille jaettavaksi ja ajattelin, ettei niin huonolla yöllä edes kehäkäyttäytymisestä voi tulla mitään. Aamulla vielä mietin, etten taida kehdata sellaista pörröä kasvattajan eteen viedä...

Lopputulos oli: KP, ROP-pentu ja BIS3 -pentu. Ja minusta 5kk pennuksi aivan kelpo kehäkäyttäytyminen vielä BIS-kehässäkin, jolloin oltiin oltu näyttelypaikalla jo yli 7h...

Olen jokseenkin sanaton!

Väsynyt Hilppa ja jännittynyt omistaja ennen kehien alkua...

Hilppa (oik) ja sisko Chili kehässä;)

Pöydälläkin ihan rauhakseen...

"tää seisominen on vähän tylsää..."

Hiukka tällainen palkintosade väsyttää...

No kotiintulon jälkeen Hilppa ei ole edes herännyt syömään- aivan ennenkuulumatonta! Luulenkin, että neitiä saa seuraavan kerran nähdä hereillä joskus huomisen iltapäivän paikkeilla;)

Reissun parasta antia oli kuitenkin sisarusten (Chili, Olli ja Nuutti) ja muiden kooikkeri-ihmisten näkeminen. Ja mainittava on myös Viiman loistosuoritus perro kehässä ja kunniapalkinto sieltä!

Tästä on hyvä jatkaa!