Aloitetaan vaikka Agista, koska se on niin kivaa:)

Ollaan nyt agileirin jälkeen pidetty radalla hauskaa. Käytännössä tekniikkaa ei olla treenattu yhtään, yritetty vaan pitää vauhtia yllä pienin harjoituksin. Suurin muutos näkyy vauhdin lisäksi siinä, että Hilppa haukkuu autossa vuoroaan odottaessaan lähes tauotta. Vähän rasittavaa, mutta onpahan ainakin intoa. Vauhti ei ole vieläkään aivan huipussaan, mutta meillä on kivaa ja se on tärkeintä. Joku kysyi motivaatioleirin kouluttajaa: Elina Rantakangas. Voin suositella lämpimästi:)

Keppejä ollaan yritetty treenata kuntoon, mutta vieläkään H ei kestä koko keppipätkää niin, että mie olen keppien vasemmalla puolen. Kuusi keppiä vielä menee, mutta 12 on liikaa. Oikealla puolen alkaa jo sujua ihan kivasti. Jatketaan harjoittelua ja samalla yritetään treenata noita sisäänmenoja ja miun sivuttain irtoamisia kuntoon. Ehkä vielä joku päivä...

Käytiin myös fyssarilla, joka totesi takareidissä kireyttä, muttei mitään hälyttävää. Tämä tieto oli aika iso huojennus, kun ehdin jo pelätä jotain vikaakin koirassa. H on muutamaan otteeseen nimittäin ontunut oikeaa jalkaansa, mutta ilmeisesti kyse on ollu vaan revähdyksistä (huono lämmittely, josta voin syyttää vain itseäni).

Yhdet möllit käytiin välissä kisaamassa, niistä jäi ihan hyvä mieli: vauhti oli melko hyvin kohdallaan ja virheitä ei tullut. Vauhtia oli sen verran, että jäin itse hitaalla pohjalla vähän jälkeen ja ohjaukset helpoilla radoilla oli mitä sattuu. Toisella radalla meinas vauhti vähän hidastua loppua kohti, niin vauhditin patukalla ja saatiin hylky:) Ei haittaa, pääasia että on kivaa!

Viikonloppuna käytiin kisaamassa. Kun koko kesä on mennyt harjoitellessa, niin lähdin kyllä tavoitteena se viimeinen luva ykkösistä. Ensimmäinen rata (hyppyrata) oli ehkä meidän paras ikinä: vauhtia oli, ohjauskin toimi ja pää kesti vaikeat kohdat. Sitten kolmanneksi viimeisellä hypyllä riemuitsin jo nollaradasta ja ohjasin vähän laiskasti- kieltohan sieltä napsahti:) Opin jälleen jotakin! Ihana Saija kuvasi radan ja se on nähtävillä täällä : http://www.youtube.com/watch?v=QIQwLweHsCY

Toinen rata oli sitten ihan hirveetä. Jo lähdössä katsoin, että H:ta ei hirveesti kiinnosta- nenä maassa meni vaan... Vauhti oli ihan surkee ja puomilla Hilppa sai vainun ratatyöntekijänä olleesta siskostani... Seuraavan esteen vielä jaksoi mennä, mutta sit piti käydä sisko tervehtimässä ja nuolemassa. HITTO! Meinasin myydä koiran siskolleni siltä istumalta:) Onneksi kukaan ei sitä rataa kuvannut! Siltäkin radalta jotenkin kummasti saatiin tulos, vaikkei se kovin kummonen ollutkaan:) H oli vähän apeena radan jälkeen lenkillä, se varmaan huomas, että minua otti aivoon ja kovasti...

Kolmannelle radalle pyrin virittämään H:n taas vauhtiin. Ja ihan hyvin se onnistukin. Alun sähläyksen jälkeen nollarata ja aikakin riitti LUVA:n ja sitämyöten SERT:iin. Kakkoset here we come! Rata ei ollut parasta mahdollista, mutta ihan kelvollinen kuitenkin. Alussa sähläsin ja huusin taas Hilpan TÄNNE käskyllä luokse- se pirun parkaisu hidastaa aina tuota pehmeää koiraa ja mie en vieläkään muista aina asiaa! Onneksi kuitenkin kepeillä saatiin taas uus into päälle:) Tästäkin radasta jollain lienee video?

Kisoista jäi oikeestaan kaksi asiaa jatkoa varten: H on sillon hyvässä vireessä radalle kun se radan ulkopuolella haukkuu ja räksää mulle: "mitä tehtäis, komenna jo, lähetään jo" -tyyliin. Jos en sitä siihen tilaan saa, sit on turha mennä radallekaan...

Toisekseen käteen tuloja ja ohjauksen lukemista pitää nyt ihan kunnolla harjoitella. Nyt ollaan tehty suoraa ja irtoamista ihan vauhdin saamiseksi, nyt sitten yritetään saada se vauhti pysymään myös käännöksissä. 


Nyt ollaan H:n kanssa pari päivää ihan kahden, kun isäntä ja pikkuemäntä ovat kahdestaan reissussa. Onneksi on Hilppa, kuolisin muuten ikävään:)