Hilpan elämä on varsin tylsää.  Onneksi ajoittain päästään agiliitämään:) Eilen oli viimeiset treenit koirakoulu Napakassa ja meni oikein kivasti. Edistystä on tapahtunut valtavasti ennenkaikkea emännän ohjauksessa- mutta myös Hilppa menee kerta kerralla varmemmin ja luottavaisemmin. Emäntä on oppinut, että H tarvitsee jatkuvaa "hienohienohyvähyväloistava" kehumista, oikeastaan äänikehoitukset esteelle on ihan turhia: Hilppa lukee lähinnä vaan kehoa ja pelkkä "hyppyhyppyläpikiipee" hokeminen ei sille riitä motivointiin... Meidän meno onkin hirveätä meuhkaamista: "hyppyHIENOläpihHYVÄHYVÄHYVÄhyppyTAITAVA"... Ja kun emäntä tuon muistaa, koira kiitää....

Eilisissä treeneissä positiivista oli myös kepit... niissä meillä on valtavasti tekemistä, mutta eilen tajusin, että käsiohjaus on oikeestaan ihan turha, Hilppa menee paremmin kun ohjaan sen keholla ja painonsiirroilla. Hirveä hinku sillä on kepeille ja H kuumuu (ja haukkuu) niillä valtavasti, mutta järki siitä menosta puuttuu. Se lähtee omatoimiseen pujoitteluun, mut muistaa jossain vaiheessa, että paras palkka on keppien lopussa ja alkaa mennä vaan joka toisen välin...

Mutta talveksi harjoittelupaikka on edelleen auki. Harmittaa... joku lukuisista raudoista on vielä tulilla, mutta mitään varmuutta ei ole mistään. Näillä mennään ja pyritään saamaan edes jotain harjoittelua aikaiseksi. 16.10 olis möllit, joihin kovasti tekis mieli osallistua...

Mutta sitten ne negatiiviset asiat: Hilpasta on viimeisten juoksujen jälkeen tullut aikamoinen rähisijä muille koirille... Se ei siedä YHTÄÄN sitä, että joku tulee nopeasti tutustumaan tai muuten kasvoille hyppimään... Lisäksi hoidossa ollessaan se oli alkanut palkkiona olleesta nakista rähisemään äidin käppänälle niin kovasti, että jonkinlaisen haavankin oli saanut käppänälle aikaiseksi. Harmittaa vähän, mutta onhan tämä kooikkerille kovasti tyypillistä käyttäytymistä... Ja onneksi noita tilanteita pystyy välttämään, eikä Hilpalla ole tarvetta lähteä rähisemään muille koirille syyttä- toisen koiran pitää tulla ihan iholle tai sitten makkaroita syömään...

Lapsen kanssa Hilppa on edelleen mainio. Sen mielestä perheeseen kuuluu nyt kaikki kolme ihmistä ja meidät kaikki on tervehdittävä jos ollaan vähän aikaa poissa... Ja tytölle se käy leikkikumarruksia jatkuvasti tekemässä, vaikkei vielä mitään villiä leikkiä ole syntynytkään:)