Päästiin Hilpan kanssa lopultakin agilitykurssille! Koska muita kursseja ei alkanut jouduttiin ryhmään, jonka muut jäsenet on aivan hirvittävän paljon meitä taitavampia- ensimmäisellä kerralla olinkin aivan solmussa jalkojeni kanssa- kun ne eivät totelleet valssauksia, jaakotuksia eivätkä mitään muutakaan. Lisäksi kun emäntä keskittyi itseensä ja kehoonsa, niin Hilpan motivaatio ei tahtonut riittää ja kovin nuuskupainotteiseksi meni harrastaminen...

Käytiin sitten kahdestaan harjoittelemassa ihan ohjauksen perusteita- minulle kun ei kukaan ole niitä koskaan opettanut, ollaan vaan aina keskitytty koiran ongelmiin... tiesin sen kyllä jo etukäteen, että suurimmat ongelmat löytyy nykyään ohjaajasta:) Nooh, kahdestaan Hilppa jaksoi jo keskittyä paremmin ja lopulta valssaukset ja takaaleikkaukset alkoi tyydyttävästi sujua. Ongelma on siinä, että Hilppa ei vieläkään irtoa tai "merkkaa" esteitä, vaan joudun viemään koiran tosi lähelle seuraavaa estettä ennen omaa suunnanmuutosta- muutoin Hilppa lähtee perään... noooh, ehkä se tästä.

Hilppa on myös alkanut rähistä muille koirille :( Tosin vain niissä tilanteissa, kun toinen koira tulee iholle- Hilpan pitäis saada tehdä tutustuminen omaan tahtiin niin sit kaikki olis hyvin. Liian tuttavalliset kaverit saa kyllä lähdöt...

 

Lapsen kanssa Hilppa on edelleenkin mainio. Välillä likka on ottanut Hilpan ruokapallon (josta siis tippuu nameja kun sitä pyörittää) käteensä ja Hilppa rauhallisesti katsoo vieressä ja odottaa, milloin pallo vapautuu/siitä lentää nameja...Nyt kun lapsikin jo liikkuu, niin muutaman kerran neiti on ehtinyt ottaa H:n hännästä tiukan otteen- jälleen: Hilppa katselee ympärilleen, voisko joku tulla auttamaan?

Ja kummallista on se, että tytön lempilelut on Hilpan leluja- muutaman kerran oon kääntänyt pääni hetkeksi pois ja lopputulema on ollut se, että Hilpan vetolelun toinen pää on Hilpan suussa ja toinen - tytön suussa... Aika ällöä;)

Hilppa ei myöskään voi ymmärtää, ettei tytön aasi ole hänen lelunsa:

vedettäiskö yhdessä?

kas näin...

ota sit...