Vaikka aurinko ei niin kamalan paljon ole pilven takaa näyttäytynyt, niin ollaan Hilpan kanssa käyty metsälenkkejä tekemässä eilen ja tänään. Eilen mukana oli koirakaveri Viima, jonka kanssa Hilppa ravasi oikein sydämensä kyllyydestä.

Pieni painimatsi pentukokoisen kuusen juurella;)

Lenkin jälkeen tyttö näyttikin sitten pitkän tovin tältä:

 

Tänään piti käydä vain pieni metsäkävely, mutta oman navigointivirheen takia siitä tulikin hiukka pidempi reitti. Käveltiin rauhakseltaan ja odotin, että milloin Hilppa näyttää ensimmäiset väsymisen merkit niin, että pitää kantaa- ei tullut väsyä ei, Hilppa paineli koko ajan viisi metriä minun edellä ja pysähteli vain hyvien tuoksujen ajaksi ja odottamaan minua. Kotiin tullessa oli nälkäinen ja janoinen pentu jaloissa!

Metsässä aina treenaillaan luoksetuloa, joka jo muutama viikko sitten meni ilman mitään ongelmia. Nyt kuitenkin kevät tuo uusia hajuja tullessaan ja aina ajoittain nenä vie, eikä korvat kuule;) Tuolloinkin Hilppa kyllä seuraa minua jos jatkan vaan matkaa, mutta luoksetulokutsua ei halua kuulla. Päätin sitten tehdä luoksetulosta vähän yllättävämpää ja unohtaa sen ainaisen namilla palkitsemisen. Saa nähdä parantaako karkuunjuoksu/kyykkyyn meno/ pallon heitto tilannetta...

 

Näin paljon kevät on jo paikoitellen edennyt... Huomatkaa "nenävie"-asento;)

 

Välillä kuitenkin jaksaa kuunnellakin...

 

Tämän päivän suurin saavutus on se, että kellon ollessa nyt 18.10 yhtään pissiä ei ole tullut lattialle. Toki ulkona on sitten juostukin ahkerasti, mutta pitkästä aikaa taas tällainen "kuivempi" päivä! Toivoa siis on saada paremmat matot tänä vuonna lattialle!