Viikonloppu oli varsin koirapainotteinen, kun eilen olin kooikerhondje-yhdistyksen jalostusneuvottelussa ja juhlaillallisella ja tänään sitten Hilppa näyttäytyi spanieliliiton erkkarissa. Kaikenkaikkiaan opettavainen viikonloppu, jonka ansiosta opin paljon uutta erityisesti omasta koirastani;)

Aiemmin oltiin jo sovittu, että Hilppa menee kehässä kasvattajansa handlaamana. Ihmissosiaalinen neiti ei pettänyt tälläkään kertaa ja kun Anne kävi hakemassa tytön häkistä, ei Hilppa jäänyt yhtään arpomaan vaan mennä vitkutti aivan uuden ihmisen kanssa kuin tilanteessa ei mitään outoa olisikaan- No mitäs sitä ei ahne pieni kooikerhondjetyttö tekisi pienestä palasta lihapullaa;)

Minä halusin nähdä, onko Hilpan kehäkäyttäytyminen (haistelu ja omien asioiden hommailu) minusta johtuvaa vai onko vika ihan tytössä itsessään (tai tarkemmin sanoen: tytön koulutuksessa;). No asia tuli harvinaisen selväksi: Hilppa ei (ikävä kyllä) mennyt yhtään sen paremmin taitavankaan ihmisen handlaamana: hajut vei mennessään ja jos handlarin huomio hetkeksi herpaantui pois tyttösestä, niin oli kivempi käydä haastamassa naapurityttöä leikkiin tai nuuhkia maata tai nuoleskella omaa takamustaan... Siinä vaiheessa, kun piti seistä paikallaan tuomarin edessä, Hilppa päätti näyttää kaikki temppunsa (naksutinkoulutettu koira...): en tiedä oliko Hilpan vai Annen ilme veikeämpi siinä vaiheessa, kun tyttö toistamiseen aloittaa "maahan, istu, maahan" sarjansa tuomarin edessä;) Noooh... arvostelussa lukee "ystävällinen ja tarkkaavainen", jonka voisi varmaankin myös suomentaa "riehakas"... Positiivista asiassa on se, että huolimatta lähes täysin vieraista ihmisistä ympärillä, Hilppa suoriutui pöydällä olosta ja tutkimisesta aivan mallikelpoisesti, joten jonkinlaisia hermoja tytöstä löytyy.

Sen sijaan yllätyksenä itselle tuli se, että neidillä alkaa tulla omaehtoisuutta ja itsearvostusta, jota aiemmin ei ole näkynyt. Ennen arkaileva ja muiden koirien edessä nöyristelevä kooikkerityttö räsähti (onneksi pienesti) illan aikana kahdesti muille koirille, jotka hieman arvaamattomasti tulivat Hilpan lähelle... Aiemmin pienet räsähtelyt on mennyt täysin arkuuden piikkiin, mutta nyt räsähtelyt oli ihan erilaisia. Liekö juoksut tulossa lähiaikoina, mutta varsinkin peräpää tuntui olevan sen verran herkkä alue, ettei ihan lupaa kyselemättä muiden koirien tarvinnut tulla sinne nuuskimaan... Mutta jos tutustumiset ja hännänheilutukset toteutettiin kasvokkain, ei ongelmia ollut ja kaikkien kanssa tultiin toimeen ja leikittiin. Arkuuden häviäminen näkyi myös siinä, että kertaakaan päivän aikana en nähnyt Hilpan hännän olevan koipien välissä, vaikka aiemmin se on siellä pysynyt ensimmäiset 15 minuuttia... Kunpa tuosta ei liian itsevarma tulisi!

Paluumatkalla sain kuulla koirankoulutusopin siitä, että juniori-ikäistä koiraa pitäisi jatkuvasti stressata hieman, jolloin koiran tunne omasta selviämisestä ja pärjäämisestä kasvasi: No toki nimenomaan koulutuksellisista syistä (lue: olosuhteiden pakosta) Hilppa on nyt melkoisessa stressikylvyssä: Viime viikolla yksi yö aivan uudessa hoitopaikassa, nyt hoitoon jättäminen viikonloppuna, kylävierailu, näyttely ja sen jälkeen koiratytön ensimmäinen junamatka ja junasta suoraan hoitopaikkaan koko seuraavaksi viikoksi... Tämän kylvyn jälkeen palautellaankin sitten kotona vähän pidempään!

Eipä sillä. Tyhjään kotiin palaminen on aina yhtä ankeaa. Tiedän kyllä Hilpan pärjäävän, mutta mites minä? Ilman koiraa (ja miestäkin) on välillä NIIIIIIIN kaameaa!

Kamera näyttelyreissulta jäi kotiin, joten jos jollain on meidän neidistä kuvia, niin niitä otetaan vastaan!

Hilppa onnittelee matkaseuralaistaan ja maailman parasta koirakaveria Viimaa erinomaisesta tuloksesta ja onnistuneesta näyttelymatkasta!!! Hilppa myös lähettää erikoissuuret onnittelut Isoäiti Sallylle VSP ja BIS4-vet tuloksesta, leikkikaveri Shantille (valiourosten 2???), ja (lähinnä emännän kaveri) Fayzalle ERI tuloksesta! Myös velipojat ansaitsevat onnittelut hienosti sujuneesta kehästä!

Muille menestyneille ja tuloksiin tyytyväisille tasapuolisesti hännänheilutukset!