Koiran kanssa oppii kärsivällisyyttä. Ja myös sen, että jos mennään kaksi askelta eteenpäin, niin mennään myös yksi taakse.

Tällä viikolla opin myös sen, että joskus mennään perä edellä puuhun ja vauhdilla.

Viime viikolla näyttelyssä sulostuttanut ja arvostelussa "ihanteellinen luonne" - kommentin saanut Hilppanen päätti sitten lopettaa minun näyttelyintoilun ihan tykkänään: murisemalla tuomarille helatorstain mätsäreissä! Eikä kyse ollut pelosta tai jännityksestä vaan ihan hampaiden näytön ikävyydestä ja uhittelusta: "minä tuijotan nakkia saadakseni sen, elä sinä tuomari kuvittelekkaan tulevasi nakin ja minun väliin käsinesi..."

Vasta nakin poislaitto laukasi tilanteen ja saatiin Hilpan hampaat katsottua... sen verran komiasti tyttö kuitenkin murahteli, että tuomari alko pelkäämään ja väisti... siitähän se varmaan vielä innostuu:(

No lauantaina lähdetään Joensuuhun testaamaan, että onko tämä hetkellinen mielenhäiriö tyttösellä vai joku pidempiaikainen käytösmalli... Ja sen jälkeen aloitetaan hampaiden katselu ihan urakalla!

Alan pikkuhiljaa kallistua kasvattajan mielipiteeseen siitä, että Hilppa EI ole pehmeä koira...