Hitsi vie. Nuo leirin opit tuntuu kyllä salamana siirtyneen koiraan. Ensiksikin koko koiran ilme on muuttunut: aiemmin hieman apaattinen koira on nyt jälleen ensimmäisenä heiluttamassa häntäänsä ja kyselemässä mitä tehdään, milloin tehdään ja miten. Se on aivan tosi paljon energisempi - kaikki varmaankin siksi, että nyt sen kanssa leikitään ja touhutaan sellaista mistä se itsekin saa nautintoa. Tänään koira jopa retuutti omaa leluaan pitkästä aikaa pitkin taloa - murina vaan kuului.

Lisäksi vauhtia tuli kentälle ihan tuhottomasti lisää! Tehtiin tänään treeneissä vain pieniä pätkiä ja oikeestaan kun H kuumui ja puhisi innosta, se vietiin autoon. Siellä se sitten huusi ja haukkui- enpähän ole sitäkään aiemmin kuullut! Mutta kertaakaan ei tyttönen nuuhkaissutkaan kentän pintaa. Koko ajan teki minun kanssa töitä ja jos minä en mihinkään ohjannut, haki itse esteitä suoritettavakseen. Aika mageeta...

Sellainenkin ihme nähtiin, että H karkasi putkesta n. 6m kauempana olevalle hypylle, vaikka minä olin aivan toisessa suunnassa. Kukaan muu ei varmaan pitäisi tätä onnistumisena, mutta kun meidän meno on ollut tosi apaattista, niin tällaiseen vauhtihirmuun ja oma-aloitteisuuteen ei voi olla kun tyytyväinen. Nyt vaan joutuu opettelemaan koko ohjausajattelun uudestaan...