...aiheuttaa pieni koira emännälleen.

Ollaan tänään vietetty tyttöjen päivää isännän yhä paahtaessa töissä... Pikkuneiti ihminen nukkui ulkona iltauniaan ja emäntä hakemaan vaunuja illan hämärtyessä sisälle... pieni ulko-oven raotus ja Hilppa NÄKI ovenraosta JÄNIKSEN!!! Siinä melko avuttomana katsoin, että sinne se koira meni- vauhtia varmaan 60km/h eikä puhettakaan korvista. Ja asutaan kuitenkin taajamassa, jossa lähimmälle isommalle tielle matkaa 300m (siinä kuitenkin nopeusrajoitus VAIN 40km/h...)

Ehdin käydä läpi kaikki vaihtoehdot mitä seuraavaksi. Neiti ihminen oli nukkunut tosi kauan ja tiesin sen vaativan kohta suuhunsa ruokaa... ketään tuttua ei ollut lähimaillakaan, että olis voinut kutsua avuksi... Pimeys laskeutui Utran ylle... Sydän pamppaili tihentyvästi... Odotin jo kauhulla jarrujen kirskuvaa ääntä...

Kengät sain laitettua jalkaan, että lähden vähän huhuilemaan koiratyttöä takaisin, ja siinähän se Hilpukka jo seisoikin jaloissa... oli siis jaksanut jahdata jänistä 100m ja kääntyi sitten takaisin... Pakolenkki kesti n. 20s...

ONNEKSI, oi ONNEKSI mulla on koira, jolla menee PUPU pöksyyn jos kauemmaksi emännästä joutuu- vaikka olisikin itse PUPUjahdissa;)