Tänään lähdettiin taas pitkästä aikaa aksakisoihin, tällä kertaa Lieksaan. Edellisten kisojen (ja kakkosiin nousun) jälkeen ollaan treenattu vaan kerran ja se kerta olikin melkonen: Hirveesti vauhtia, eikä emäntä pysynyt yhtään mukana. Ensimmäinen kontaktivirhekin (siis ikinä...) tuli harjoituksissa, kun A:lta olis Hilpan mielestä pitäny mennä vauhdilla seuraaville hypyille... Lisäksi kepit ei mee edelleenkään vasemmalta puolen ohjattuna, tosin treeneissä päästiin jo 10 keppiin vasemmalta, eli eiköhän se ala pikkuhiljaa muotoutua. Paljonhan noissa kepeissä on edistytty, kun vielä keväällä Hilppa ei menny kummaltakaan puolen kun nenästä vetämällä. Nyt kuitenkin oikealta menee jo ihan vauhdilla ja itsenäisesti:) Kulmia ja emännän sivusiirtymisiä pitää alkaa harjoittelemaan, mutta tämän suhteen asennoidun "hitaasti hyvä tulee..."

No kovinkaan suuret ei ollu tavoitteet. Ajattelin, että olisin ihan tyytyväinen jos saatais kerrankin kisatilanteessa vauhtia ja jos muistasin radatkin. Ja että olis kivaa. Mielellään molemmilla:)

Eka rata oli melkosta mutkaa ja kaarretta. Ei teknisesti hirveän vaikea, mutta jatkuvasti sai olla johonkin suuntaan kaartamassa. Ja tää rata oli meidän tähänastisen kisauran ehdottomasti paras: Hilpalla oli vauhtia ja miekin jopa välillä olin oikeeseen aikaan ohjaamassa. Keppien jälkeen oli 90 asteen käännös vasemmalle putkeen ja ne olis ehdottomasti pitäny ohjata vasemmalta. Kun se ei meiltä onnistu, niin ohjasin oikealta ja tiesin, että jos en mee riittävästi edelle, niin juoksen suoraan Hilpan päälle. Unohdin tämän kuitenkin siinä kisatilanteessa (ja vauhdissa), mutta itseasiassa en juossukaan päälle: jouduin tekemään keholla jyrkän käännöksen vasemmalle (ja hieman erkanemaan kepeiltä) ja puolivälissä Hilppa jo päätteli, että tuo on se suunta ja irtosi siinä suunnassa olevalle puomille. Sain sen sieltä pois ennen hylkyä mutta meni sitten väärään päähän putkea:) Radan jälkeen olin kuitenkin järkyttävän onnellinen: vauhtia, vauhtia ja vauhtia meillä oli!

Toinen rata oli kakkosen radaksi hämmästyttävän helppo. Pitkiä suoria eikä esim. yhtään takaakiertoa. Sain taas Hilpan hyvään vireeseen ja se jopa karkasi lähdössä (okei, kuiskin sille korvaan: "kiipee,kiipee,kiipee" ja heti kun päästin irti, niin neiti päätti lähteä kiipeemään. Ei siis jatkossa ehkä näin kovin tarvitse viritellä...) No onneksi toisena esteenä oli siis tuo puomi ja pääsin vauhtiin mukaan:) Toisen ja kolmannen esteen välissä oli joku haju, jota Hilppa pysähtyi nuuhkimaan (itseasiassa jo ekalla radalla samassa kohtaa...) ja ajattelin, et tää on sit tässä. No samantien se lähtikin hirveellä vauhdilla etenemään ja mie olin jo unohtanu koko loppuradan:) Tajusin tilanteen, kun H tuli putkesta ja mie seison seuraavan esteen tiellä. Seuraava mitä tajusin oli, että H on menny jo seuraavat kaksi estettä (hyppysuora...) ja sit tulikin kiire, kiire, kiire! Oon opettanu sille lenkillä, että suhuäänne tarkottaa miun kädestä lähtevää keppiä- ja ensimmäistä kertaa muistin käyttää tätä opittua taitoa kisoissakin:) Hyvin toimi, sain H:n taas ohjaukseen mukaan ja vaikka kaarreltiinkin koko loppurata, niin silti 0 ja LUVA. Huolimatta varmaan 5 sekunnin sähläyksistä -1 sekunttia aikaa jäi:)

Jäi siis älyttömän hyvä maku kisoista. Laskin, että meillä on 5 kisapäivää takana, ja kaikista (ensimmäistä lukuunottamatta) ollaan saatu LUVA. Vaikkei me osata mitään:) Toivon, ettei sama tahti jatku. Kakkoset on meille tällä hetkellä se oikea paikka. Tulee jo vähän tekniikkaa, muttei mene liian nyhräämiseksi. Vuoden verran olis ainakin kiva kakkosluokassa viihtyä, sitten ehkä vois kolmosia harkita.

Nyt pitäis sitten todeta se, että mulla on irtoava koira ja alkaa ohjata sen mukaisesti.  Nytkin Hilppa paineli menemään ihan itsenäisesti, mulla on vaan joku ihmeen tarve viedä se niille esteille. Toivon, että talven harkkaryhmissä muut saa multa tuota ajatusmallia kitkettyä pois. Toinen toive talvelle on se, ettei löytynyttä vauhtia kadoteta uudestaan tekemällä liian vaikeeta ja pitkää. Kolmen kuukauden työn jälkeen ollaan jälleen siinä pisteessä, että emäntä JA MYÖS koira rakastaa tätä lajia. Tätä ei sitten pilata, eihän?